Tanssitunnit
ovat erityisesti lapsille (miksei myös aikuisillekin!) paljon
enemmän kuin vain tanssia ja kiva harrastus. Erityisesti VKTY:llä
yhteisöllisyyttä painotetaan merkittävästi ja sen kuuluukin näkyä
myös harrastajien suhtautumisessa tunteihin ja niiden toteutukseen.
Opettajilla on valtava vastuu mahdollistaa arvojen välittyminen,
ottaa isossakin ryhmässä jokainen tasapuolisesti huomioon ja siinä
sivussa tarjota oppimisen nälkään myös lajiosaamista. Tämän
vuoksi henkilökohtaisesti pyrin olemaan oppilaille ja harrastajille
läsnä paitsi opettajana, myös kaverina ja turvallisena aikuisena
joka on aidosti kiinnostunut juuri sinun päivästäsi ja juuri sinun
viikostasi. Tunnille tultaessa täytyy olla sellainen fiilis, että
sinne haluaa mennä, siellä on itse kaivattu ja tekemisestä tulee
hyvä olo, kotiin lähtiessä näiden merkitys on vieläkin suurempi!
Harvemmin
tulee ajateltua sitä, kuinka tärkeässä roolissa opettaja tai
ohjaaja voikaan olla. Luonnollisesti jokainen käsittelee roolinsa
omalla tavallaan, mutta uskon puhuvani reilun enemmistön puolesta
sanoessani, että opettaja voi olla varma olevansa esikuva ja
vaikuttavansa oppilaisiinsa ihmeellisissä määrin. Erityisesti
nuorten oppilaiden kohdalla joka ikinen eleesi, sanasi ja tekosi
tulee rekisteröidyksi ja prosessoiduksi. Ne muokkaavat sitä kuvaa,
jonka pieni ihminen saa maailmasta, sosiaalisesta kanssakäymisestä
ja jopa itsestään. Mitä tärkeämpi ohjaaja on, sen suurempi
merkitys tällä peilaamisella on ja sitä suurempi on ohjaajan
vastuu olla esimerkkinä – sen suurempaa on myös innostus
treenaamista kohtaan ja tanssitaitojen omaksuminen.
VKTY:n
ollessa nuori ja pääosin katutanssilajeihin keskittynyt seura
(mahtavalla show-opetuksella höystettynä), ovat opettajat ja
valmentajat onnellisessa asemassa. Jokaisen työllä on valtava
merkitys, jokainen tunti muokkaa vantaalaista katutanssikulttuuria ja
toiminnasta huokuu aina tekemisen meininki. Onnellinen asema näkyy
paitsi näin seuratasolla, myös kohtaamisissa yksittäisten
oppilaiden, tanssijoiden ja kollegojen kanssa. Se tuki ja palaute
jota eri tahoilta saa, on äärimmäisen inspiroivaa ja
voimaannuttavaa. Oppilaiden kehityksen näkeminen ja tanssin ilon
välittyminen on tämän homman suola, se mikä saa janoamaan aina
vaan lisää. Opetuskoukku? Ei mikään mahdoton käsite! Kauden
merkittävin onnistumisen mittari on aina itselleni hymyjen ja
halausten määrä joulu-, tai kevätnäytöksissä ja kisoissa,
oppilaiden into jatkaa taas tauon jälkeen ja oma ymmärrys siitä,
kuinka mahtavaa työtä saakaan tehdä. Tietenkään kaikki ei ole
aina ruusunpunaista ja hattaranpehmeää, mukaan mahtuu pitkiä
päiviä, epävarmuutta ja turhautumisia. Ne ovat osa isompaa
kokonaisuutta, joka on silti aina positiivinen ja saa hymyn korviin.
On
monta sanaa, jotka voisi sanoa tanssinopetuksesta kattamatta silti
koko tunteiden, työtehtävien, tapahtumien ja tilanteiden kirjoa
jonka tässä työssä saa kokea. Näin kevätkauden tullessa kohti
loppuaan ei voi olla jo ajattelematta ja suunnittelematta seuraavaa
kautta, uusia kisaideoita, uusia leikkejä ja uusia biisejä. Vuoden
työ on loppumaisillaan ja katse on jo tulevassa. Se kertoo
mielestäni paljon, on tämä nimittäin vaan mahtavaa hommaa!
- Mona Moilanen, ohjaaja, valmentaja, tanssija -
