Muistan vielä hyvin selvästi sen illan, kun istuimme Annan (Stevenson) ja Rozan (Ahmad) kanssa Annan luona Myyrmäessä ja pohdimme, mitä vantaalaiselle katutanssille kävisi sitten, kun Anna jäisi äitiyslomalle ja muuttaisi pois Suomesta. Vuosien kova uurastus oli jo tuolloin tuottanut uskomattomia tuloksia ja halusimme, että tämä suunta jatkuisi vielä pitkään. Anna oli siihen mennessä hoitanut niin paljon meidän kaikkien puolesta asioita, että muutos tuntui todella suurelta ja pelottavalta. Jotain oli kuitenkin tehtävä. Tanssi oli meille kaikille tärkeää emmekä halunneet jättää lahjakkaita tanssijoitamme nuolemaan näppejään.
Oma seura. Muuta vaihtoehtoa ei tuntunut olevan, sillä voimisteluseuran tanssisiipenä tanssi ja varsinkin katutanssilajit tulisivat aina olemaan toissijaisia ja meidän tanssijamme, tanssijoiden vanhemmat sekä tietenkin valmentajamme olivat panostaneet kaikinpuolin yhteiseen rakkaaseen harrastukseen niin paljon, että mielestämme kaikki ansaitsivat parempaa. Perustamalla oman seuran pystyisimme panostamaan tanssiin parhaalla mahdollisella tavalla ilman välikäsiä ja ilman täysin erilaisiin lähtökohtiin perustuvan lajin tukemiseen luotuja rakenteita. Niinpä tapaamisemme päätteeksi laitoimme viestiä Hietalan Markolle, joka ei kahtaa kehotusta tarvinnut hypätäkseen kelkkaan mukaan.
Tuosta illasta on kulunut jo reilusti yli vuosi. Tavallaan tuntuu kuin aikaa olisi mennyt jo paljon enemmän, sillä niin paljon on ehtinyt tapahtua. Matka on ollut mutkikas ja vauhdikas - meistä kukaan ei varsinaisesti tiennyt, mitä kaikkea seuran eteen pitäisi tehdä, mutta tahtotila oli kova. Takaiskut, kiivaat väittelyt, itkut ja vastoinkäymiset ovat laittaneet meidät kaikki koetukselle mutta loppujen lopuksi kaikki nämä ovat olleet vain kasvukipuja Vantaan katutanssiyhdistyksen 1-vuotisella taipaleella.
Nyt, kun syyskausi on jo reilusti takanapäin ja ensimmäinen kevätkausi saatu käyntiin, voin vain ihmetellä, miten pitkälle päättäväisyys voi kantaa. Vielä vuosi sitten en osannut kuvitella olevani upean tanssikoulun toiminnanjohtaja ja uskalsin vain haaveilla, että Vantaalla olisi näin kattavaa ja laadukasta katutanssien opetusta. VKTY:stä on tullut katutanssipiireissä jo vuodessa tunnettu nimi ja meillä on joitakin Suomen parhaita tanssinopettajia sekä monia opettajiksi kasvavia huippulahjakkaita nuoria. Joulunäytöksiä katsellessani olin äärimmäisen ylpeä siitä kovasta työstä, jota me kaikki olemme tehneet ja jonka hedelmiä vanhemmat, ystävät ja tuttavat saivat ihailla.
Uskon, että VKTY:llä on kirkas tulevaisuus edessään ja vantaalainen katutanssi saa kukoistaa pitkään. Odotan innolla kevään kilpailuja, joihin kilparyhmämme pääsevät ensimmäistä kertaa osallistumaan VKTY:n edustajina ja tietenkin kevätnäytökset, kesän tiiviskurssit ja toinen toimikausi saavat minut kihisemään innosta. Suuret kiitokset kaikille ihanille harrastajillemme, aktiivisille vanhemille, upeille opettajillemme sekä tietenkin aina yhtä ahkeralle hallitukselle. VKTY on enemmän kuin vain tanssikoulu - VKTY on yhteisö, tanssiperhe, jonka hyväksi minulla on ilo ja kunnia tehdä töitä.
- Lilli Huttula, VKTY:n toiminnanjohtaja -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti